Lähes jokainen meistä on joskus nähnyt laskuvarjohypyn joko livenä tai videolta ja tuuminut mielessään, kuinka mahtavaa olisi päästä joskus kokemaan tuollaista vapautta. Monella se jää tekemättä, mutta hurjapäisimmät meistä tarttuvat takuulla tilaisuuteen sen koittaessa.
Onko laskuvarjohyppääminen turvallista?
Laskuvarjohyppy tuli ensimmäisen kerran Suomeen 1920-luvulla, mutta urheilulajina se menestyi vasta 1960-luvulla, jolloin Helsinkiin perustettiin myös ensimmäinen hyppykerho. Nykyisin Suomessa hypätään vuosittain kymmeniätuhansia laskuvarjohyppyjä, mutta loukkaantumiset ovat hyvin harvinaisia.
Jokainen voi vetää johtopäätöksensä lajin turvallisuudesta sillä, että viimeisen viiden vuoden aikana Suomessa on hypätty noin 250 000 laskuvarjohyppyä, eikä kyseisenä aikana tapahtunut yhtään kuolemaan johtanutta tapaturmaa. Joskus lehdistä voi kyllä lukea esimerkiksi puuhun varjostaan tarrautuneista hyppääjistä.
Hyppyyn valmistaudutaan huolellisesti
Ensimmäinen kerta on tässäkin lajissa se pelottavin kerta, ja herättää kussakin hyppääjässä paljon kysymyksiä suoritukseen valmistauduttaessa. Tätä varten lajiin on käytävä aina laskuvarjohyppykurssi. Kurssilla opetellaan ensimmäiseen hyppyyn vaadittavat tiedot ja taidot niin perusteellisesti, että hyppy voidaan suorittaa turvallisesti.
Ensimmäisessä hypyssä hyppääjää opastetaan jatkuvasti. Lennolla on mukana hyppymestari, joka huolehtii lennon aikaisesta turvallisuudesta ja varusteiden tarkastamisesta. Hän myös avaa oven ja pyytää hyppäämään juuri oikeaan aikaan. Radiohenkilö seuraa hyppyä maasta ja kertoo navigointiohjeita hyppääjälle radiopuhelimella. Hyppääjän vastuulle ensimmäisessä hypyssä jää vain ohjeiden kuunteleminen ja niiden noudattaminen. Kurssilla käydään läpi myös se, miten varavarjoa käytetään: tästä ei kannata kuitenkaan huolestua, sillä sen käyttö on harvinaista.
Korkeammalla pelottaa vähemmän
Laskuvarjohypyt suoritetaan aina vähintään 800 metrin korkeudesta. Useimmiten oppilaat eivät hyppää lainkaan alle 1000 metristä. Tämä on siinä mielessä hyvä korkeus, että ollaan jo niin korkealla, että ihmisen silmä ei enää erota korkeutta kovinkaan tarkasti. Tämä tarkoittaa sitä, että oikeasti matalammalla tehtävät hypyt yms. ovat huomattavasti pahempia kokemuksia korkean paikan kammoiselle kuin ylempää suoritettava laskuvarjohyppy. Moni on jopa päässyt korkean paikan kammosta eroon laskuvarjohyppäämisen myötä.
Hyppäämiseen liittyy jännitystä kenen tahansa kohdalla, ja on asiasta kirjoitettu kokonaisia kirjojakin. Suurimmalle osalle pieni jännitys ja pelko ovat kuitenkin harrastuksen suola. Täysin kylmähermoiset kaverit ovat harvassa ja oikeasti heitäkin ensimmäinen hyppy jännittää, vaikka he tuovatkin sen vähemmän esille. Ennakkoon kehittynyt jännitys kuitenkin laukeaa hypyn aikana ja sen jälkeen tyydyttävä tunne valtaa kehon ja huomaat, että odottaminen on ollut kaiken sen arvoista.
Hyppyä ei ole myöskään pakko suorittaa yksin!
Laskuvarjohyppy lahjaksi?
Kun mietit laskuvarjohyppyä lahjaksi läheisellesi, ota huomioon se, että lahjan saaja voi inhota korkeita paikkoja ja kaikenlaisia hurjapäisiä temppuja.
On kuitenkin hyvä muistaa, että oman mukavuusalueen ulkopuolelle astuminen ja itsensä altistaminen epämiellyttäville tuntemuksille on tärkeää ja ne kasvattavat meitä henkisesti. Kun lahjan saaja on selättänyt pelkonsa, keskittynyt suoritukseen ja antanut tilanteen viedä mukaan, hän ymmärtää, miksi olet antanut hänelle lahjaksi yhden mahtavimmista elämyksistä, mitä Suomessa pääsee kokemaan.
Jos laskovarjohyppy tuntuu hieman liian jännittävältä heti alkuun, kannattaa tutustua muihin lentoelämyksiin, kuten kuumailmapalloajeluun, tandemhyppyyn tai vaikka kevytlentokonekyytiin.
Artikkelin on sponsoroinut Elämyslahjat.fi. Katso lisätietoa valittavissa olevista elämyksistä suoraan yrityksen sivuilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti